Toisinaan vain on näitä päiviä.
Päiviä, joina osaan vain hymyillä poissaolevasti. Pää on niin täynnä ajatuksia, että se on tyhjä.
Katson leskimiehen vihkisormusta ja mietin, löydänkö itse jostain niin paljon rakkautta. Mietin kaipauksen määrää ja sitä kuinka se aikanaan himmenee.
Ajattelen vanhaa pariskuntaa, joka käy kirkossa joka sunnuntai ja auttaa toisilleen takit päälle. Arkipäivän pieniä tekoja vielä vuosikymmenten jälkeen.
Päiviä, joina pahoitan toisten mielen, ja omani. Tiedän, mikä on oikein, mutta en tee niin. Eikä sanoja voi ottaa takaisin.
Jätän tiskit tiskaamatta enkä tee gradua. Keitän teeveden kolmesti, mutta unohdan aina juoda sen.
Rakennan itselleni tyynyistä suojavallin, sohvasta norsunluutornin.
Näinä päivinä minussa lukee suljettu.
On muuan, joka tahtoisi avata suljetun sinut. Ja sinä tiedät sen.
VastaaPoistaTiedän. Mutta näinä päivinä minä en halua ketään enkä mitään. Muuta kuin ne suojavallit ja oman Narniani. Joskus pitää saada olla kaikilta suljettu, maailmalle näkymätön.
VastaaPoistaYmmärrän. Ja tiedän sen (itsekin).
VastaaPoista