...ja hiljaista

Uusi vuosi ei hirveästi herätä minussa tunteita. Se on yksi niitä juhlia, jolloin pitäisi paljon, mutta harvon kuitenkaan tapahtuu mitään. Opiskeluaikana vietin aika monta uutta vuotta Joensuussa. Yhden vietin yksin kotona. Yhtenä uutena vuotena, muistettavimpana, teimme kaveriporukalla ruokaa ja hengailimme ahtaissa opiskelija-asunnoissa. Ruuanhakumatkalla hukkasimme yhden J:n Prismaan (ja tämän jutun kerron joka kerta, kun menemme Kalamiehen kanssa Joensuun Prismaan). Seuraava uusi vuosi vaihtui kaverin mökillä ja sitten olinkin jo siirtynyt työelämään.

Tänä vuonna olin uudenvuodenaaton töissä. Siis ihan virastolla hommissa päivällä, ja illalla toimitin kaksi aattohartautta. Oheen mahtui myös mm. raivo taloyhtiömme naurettavaa lämpötolppasysteemiä kohtaan, parkkipaikalle hyytynyt auto (tämä on koettu ennenkin), yllättäen eteen tullut vierailu työkaverin vanhaan kotiin ja yksi hukatuksi paljastunut lahjakortti (note to self: jollekin voi tulla mieleen teipata lahjakortti kiinni toisen lahjan lahjapaperiin niin, että lahjakortti menee kääreiden mukana hävitykseen, josta tapahtuman paljastuessa tulee mielipahaa ja perheriita siitä, kenen idea oli viedä lahjapaperit roskikseen.) Tämän kaiken päälle ajoin vielä porukoille syömään ja saunomaan.

Valamistamme tinoista tuli epämääräisiä made-kalan näkösiä pitkuloita. Illalla (aamuyöllä) meni pitkään, ja uusi vuosi alkaa nihkeänä. Aamuni vietin lukemalla John Irvingin Minä olen monta. Seuraavaksi pitää päästä pihalle. Ulkona on lämpöasteita, sähköä lämpötolppaan ei edelleenkään tule, joten Kalamiehen auton akkuakaan ei ladata tänään.

Nihkeistä vuodenvaihteista on kasvanut hyviäkin vuosia. Ehkä tästäkin tulee sellainen. Ainakin elokuussa on jotain, mitä odottaa. Ja onneksi huomenna alkaa normaali arki töissäkin. Pääsiäiseen on vielä pitkä aika. Sillä välin voikin vähän tilastoida, ottaa haltuun uuden palkkajärjestelmän, matkalaskujärjestelmän ja pyöräyttää yhden rippileirin.

Kuluneesta vuodesta minulla ei nyt ole mitään sanottavaa. Tuntuu, että koko vuonna en osannut vastata kysymykseen "mitäs sulle?". Ei täällä vain tapahdu niin paljon. Ja on vain ollut niin vähän sanottavaa.