maanantai 8. syyskuuta 2014

Viimeinen pulla.

Kuka haluu viimeisen pullan? 

hiljaisuus

No, ota vaikka sää... (vaikka mäkin ehkä haluaisin, mutta jos tuo toinen enemmän, kun se kysyi...)

Viimeinen pulla (tai leipä tai keksi tai muu syötävä) jää ainakin meillä usein pussin pohjalle pyörimään. Jos vaikka se toinen haluaa tuon viimeisen. Ja kun molemmat ajattelevat näin, puhumatta siitä viimeisestä pullasta koskaan, alkaa viimeinen pulla lykätä hometta (tai kuivuu korpuksi) ja loppusijoittuu lopulta biojätteeseen.

Voinko mä syödä ton viimeisen pullan?

Haluan harvoin viimeistä pullaa. Viimeisen keksin tai karkkipussin karkin kyllä. Miksi muuten aina itsevalitun irtokarkkipussin pohjalle jää viimeiseksi jotenkin kuitenkin huonompi karkki? Jostain syystä sen viimeisen ottamiseen tuntuu usein liittyvän sisäinen kamppailu kohteliaisuuden ja oman mielihyvän välillä. Ainakin jos tilanne on julkinen tai tarjottava jotenkin yhteistä (kämppiksen kanssa, työpaikan kahviossa). Saanko minä ottaa tai edes himoita sitä viimeistä?

Pastori on hyvä ja aloittaa!

Ei ole ensimmäisellä pullallakaan helppoa. Suomalaiseen kirjoittamattomaan kohteliaisuuskoodistoon tuntuu nimittäin kuuluvan ihan ydinasiana kursailu. Ensin emäntä/isäntä kutsuu kahville ja kaikki leikkivät kuuroa. Sitten kahvi jo kaadetaan kuppiin ja kutsu toistetaan - edelleen suurin osa leikkii kuuroa, mutta silmäilee jo kohti kahvipöytää. Mielessä tehdään liikestartegiaa ja vuoronumerosysteemiä. Ja kahvi jäähtyy kupeissa.

Minä murran koodia koti kodilta. Kun kutsu käy, vastaan siihen. Olen lähtökohtaisesti kärsimätön ja minun on vaikea ymmärtää kursailun kohteliaisuutta. Eikä se kupissa jäähtynyt kahvikaan niin hyvää ole. Usein otan mukaani jonkun lähellä olevan ihmisen "mennäänpä me yhdessä ottamaan, niin muutkin uskaltaa".

Niin viimeiset tulevat ensimmäisiksi...

Ensimmäisen ja viimeisen pullan kohdalla vaikuttaa siis sama kursailun laki. Jäähtyneiden kahvikupillisten ja kuivuneiden pullien laki.

Onko näin myös meidän hengellisessä elämässämme?

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olet oman elämäsi viimeinen pulla? Se onneton, jossa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta joka kursailevasta kohteliaisuudesta jää pussin pohjalle pyörimään. Odottamaan sitä rohkeaa, joka sanoo

Tuo viimeinen pulla on sitten mun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti