Kalamies lähti käymään Joensuussa. Kissat kiikutettiin mummolaan. Minä olin viikonlopun teinien kanssa leirillä. Kuten niin monta kertaa ennenkin. Nyt oli kuitenkin jotenkin erilaista. Ensinnäkin minulle tuli kova ikävä. Erilainen ikävä. Yhtäkkiä tuntui oudolta olla yksin kotona. Tuntui oudolta, että toinen on vain puhelimen päässä. Tuntui oudolta, ettei kotona ollut ketään. Tunne pääsi yllättämään. Enhän minä ole yhtään sellainen! Tai ehkä olenkin. Nyt kun annan itselleni luvan siihen.
Meidän seurakunnassa on piispantarkastus viikonloppuna. Ahdistus on suunnaton. Sekin vähän yllätti. Tämä kauhu tilanteen edessä. Nyt ollaan epämukavuusalueella.
Minusta on silti ihanaa, että on syksy. Ensimmäiset sadepäivät saivat minut laulamaan Hoosianna ja Halleluja. Syksyn sateessa on vieläkin jotain rauhoittavaa, lohdullista. Jotain sanoittamattoman ihanaa, vähän kuin Samuli Putrossa ja Putron biiseissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti