Iho jossa elän.

Minulla on huono iho. Ollut yli 10 vuotta. Rasvoittuva sekaiho. Leukaperiin ja etenkin kasvojen T-alueelle ilmestyy näppyjä  paiseita. Iho on välillä kipeä, välillä pintakuiva ja samaan aikaan kiiltävän rasvainen. Ajattelen ihoani paljon, päivittäin. Olen valtavan tietoinen koko ajan ihostani. En lähde edes pikaisesti kauppaan ilman meikkiä. Meikkaan myös rippileirillä.

Olen perinyt taipumukseni akneen. Akneni on hormoniperäinen, mutta ei ole mennyt ohi murrosiän myötä. Se ei ole myöskään korjaantunut pillereillä (kolmas merkki menossa, nyt on muuten hyvä ja oikeanlainen). Pesen kasvot aamuin-illoin, käytän kosteusvoidetta ja pidän meikkivälineet mahdollisimman puhtaina. Juon paljon vettä, syön kasvikseni. Kyllä, syön myös suklaata ja muita sokerihirviöitä - karkkipaasto on johtanut lähinnä kiukkuun ihan samannäköisellä iholla kuin aina ennenkin.

Synnyttämistä aknen hoitoon en ole vielä kokeillut, vaikka sitäkin on joskus ehdotettu.

Opiskeluaikana söin kolmen kuukauden antibioottikuurin ja ihoni parani hetkeksi. Pysyvää muutosta ei kuitenkaan tapahtunut eikä ikä ole tuonut helpotusta vieläkään.

Ostin kokeilumielessä (mitä tässä voi enää hävitä) L300-sarjan puhdistusgeelin ja kasvoveden normaalille/sekaiholle. Tuote vaikuttaa hyvältä, iho on kimmoisampi. Mutta sen olen 10 vuodessa oppinut, että aknea ei pestä pois millään ihmetuotteilla. Ei ainakaan tästä naamasta. Vielä näyttää hyvältä, viikon päästä olemme jälleen lähtötilanteessa.

Tänään marssin viimein ihotautilääkärin vastaanotolle. Kerroin historiani ja hänellä oli ratkaisu valmiina. Nyt ei nynnyillä millään antibiooteilla, otetaan kovat aseet käyttöön. Edessä on 6-7 kk kuuri todella kovaa A-vitamiinipohjaista lääkitystä. Tämän lääkkeen tehtävä on parantaa akne, ei hoitaa oireita. Parantaa. Meinasi ihan itkettää. Että joku ottaa tämän tosissaan (eikä kysele, että oletko muistanut käyttää myös kasvovettä puhdistuksessa ja välttää suklaata) ja lupaa, että tämän(kin) voi parantaa.

Seuraavat 6-7 kuukautta edessä on siis veriarvojen tarkkailua, limakalvojen, silmien ja huulten kovaa kuivumista ja alkoholittomuutta.

Ehkä ensi kesänä minun ei enää ole pakko meikata rippileirillä. Ehkä häämeikin tekijän ei tarvitsekaan olla teatterimaskeeraaja. Ehkä minä vielä pääseen siitä rasvanaama-nimestä eroon.

*Tiedän, ihan hirveää first world problem -tilitystä. Toiset kuolee ebolaan ja mä vaan mietin, kun olen vähän ruma.