ja luurankoja niissä kaapeissa
ja homoja
ja sleyläisyyttä
-yöllinen keskustelu ystävän kanssa
Olin tänään uimavahtina leirillä. Vastarannalla oli sumua, vedestä nousi usvaa.
Vastapäätä oli tyhjä penkki.
Muistan harjoituksen, jossa ryhmän keskelle asetettiin tyhjä tuoli ja sen piti kuvata kulloiseenkin harjoitukseen liittyvää henkilöä tai asiaa. Siinä voi olla pomo, pelko, puoliso tai vaikka Jeesus.
Mitä haluaisit tälle sanoa?
En puhunut penkille. Luin kirjaa Ihmisennäköinen Jumala, pakenin keskustelua. Mietin, onko lohdullista vai kamalaa, että Jeesukseen on ainiaaksi kirjoitettu ulkopuolisuus. Oikeasti hän ei ole koskaan kokonaan meidän, länsimaisten ihmisten. Vaikka me kuinka pukisimme hänet aikamme vaatteisiin ja aatteisiin.
Luin kirjaa, laskin päitä veden pinnalla. En keskustellut penkkiolennon kanssa. Ehkä siinä joku katseli minua. Kolisteli kaappieni luurankoja. Ehkä se oli Jeesus, vasemmistoradikaali, väärinymmärretty tuomiopäivän pasuuna, länsimaisen kuoren alle kadonnut juutalainen. Katselemassa punatukkaista kaappisleyläistä naispappia, jonka päässä soivat eroista ja puumanaisista kertovat laulut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti