Eilen löysin taas rakkauteni kesäöihin.
Kesä on hiipinyt tajuntaani yllättäen. Nyt on jo pitkästi heinäkuu. Kesä on juuri sellainen kuin sen pitääkin. Juomme samojen siskojen kanssa kahvia verannalla. Matkalta soitin, että jos poikkean nyt heti. Muuten aikataulut eivät sovi yhteen ja kohta onkin taas ilta ja syksy.
Heinäkuu on juuri sellainen kuin pitääkin. Juuri sellainen kuin ne muutkin helteiset heinäkuun alut. Kun kaikki oli alussa tai kaikki oli lopussa, mutta sitä ei vielä ole sanottu ääneen. Joistain muistoista ei voi sanoa, ovatko ne iloisia vai surullisia.
Kun olen väsynyt, minua itkettää. Kun olen vihainen, minua itkettää. Ja kun minua surettaa, olen vihainen. Torstaiaamuna eteisessäni oli yksi tavaroita kiroten paiskova nainen, kaksi lautassilmäistä kissaa ja yksi alakuloinen mies. Myönnettäköön, olen vähän huono jäähyväisissä.
Tänään muistin kipeän kohtani. Sen kohdan, jossa hymy muuttuu muoviseksi ja sisällä on ontto tunne. Se on kai ikävää, se on menettämistä. Se kohta minussa, joka muistuttaa, mitä ennen oli, missä minä ennen olin. Hetkittäin kaipaan enemmän.
Nyt on heinäkuu ja herättäjäjuhlat jossain toisaalla ja aurinko paistaa ja kaikkialla on liian kuuma. Pitäisi vain maata rannalla ja lukea kirjaa ja syödä viinirypäleitä.
Toisaalla mies rakentaa rokkilavoja ja muistaa minua joka päivä. Se saa minut onnelliseksi. Hän voisi olla kesäyö.
Kesä hiipii ohi, jos siihen ei tartu kynsin ja hampain, ja heti kun vain mahdollista. Nytkin jo tuntuu, että peli on puoliksi menetetty.
VastaaPoistaMutta rokkilavoja rakentava kesäyö on mukana myös syksyn saapuessa ja iltojen pimetessä, ehkä syksykin on siis kirkas, vaikkei olisikaan aurinkoinen. Toivotaan.
kesän luonne on mennä ohi kuin huomaamatta.
VastaaPoistasyksy ei ole ollut minulle koskaan ongelma. silloin asiat asettuvat, rauhoittuvat syyssateen myötä. mutta kauneimpia ovat kuulaat syysaamut, kun on melkein pakkasta. niitä toivotaan. ja että lavanrakentaja olisi tullut jäädäkseen.