Minua kiristää.
Kiristää omaiset, jotka haluavat siunauspuheen mittatilauksena. Kiristää ihmisten sokeus itselleen, kuinka enminäainakaankoskaan on todellisuudessa ihan niin kuin minä silloin. Kiristää ihmiset, joiden on pakko näpäyttää, kouluttaa, osoittaa paikka sen sijaan, että vastaisivat kysymyksiin asiallisesti. Kiristää ihmissuhteiden vaikeus.
Mutta
Minä ostin tänään vihdoinkin maton olohuoneen lattialle. Se on kaunis. Vallilan Mandariini-kuosia. Olisi se voinut olla isompikin, mutta minun kodissani kaikki on pientä. Ostin myös kengät, ja kahta ihanaa norsukangasta, joista äiti ompelee minulle huivit. Musta trikoomekko tulee samaan helmaansa pitsiä ja napit menevät vaihtoon. Siitä tulee hyvä. Ehkä jopa dokumentoin sen muutoksen tänne :)
Kuuntelen PMMP:tä ja Pariisin kevättä.
Perjantaina nostan kädet ilmaan Palefacen keikalla ja unohdan hetkeksi kaiken mikä kiristää.
Ja ystävät, käykää te katsomassa Inga Pyyn maalauksia täältä. Niissä mieli ja silmä lepää. Oma suosikkini on tällä hetkellä Lepopäivä, jonka olen nähnyt ihan todellisessa elämässäkin.
Muistakaa myös rokkailla turvallisesti! Sekä Ilosaaressa että Kirmoissa. ;)
Voi minä rakastuin tuohon huterajalkaiseen hirveen - Juokset ne vaan vahvaksi. Maailman neuvo, kun jalat ei tahdo kantaa. Juokse, juokse, kyllä ne jalat siitä alkavat kantaa.
VastaaPoistaPalefacen keikka on varmaan ihan paikallaan, auttaa kiristykseen ;) Nähdään pian!! -Ääs
VastaaPoistaIhanaa, että Ingan kuvissa oli ajatusta ja lohtua sinullekin sisko. :)
VastaaPoistaSaila, Kirmoihin pistän toivoni ja toivottomuuteni. Pian nähdään, kaipaan sinua jo! -Hoo