9.7.

Tasan kuusi vuotta sitten tänä samaisena viikonloppuna oli Saarijärvellä Herättäjäjuhlat. Olin siellä talkoolaisena nuorten yökahvilassa ja vähän muussakin. Päivämäärä ei ole merkittävä uskonnollisista vaan aivan muista syistä. Juhlien aikaan alkoi ensimmäinen seurustelusuhteeni. Tuohon päivään sijoittuu elämäni ehkä onnellisin muisto. Muistan valon, jopa vaatteet joita käytin (siinä vakosamettihameessa oli täydelliset taskut) ja etenkin sormet, jotka löysivät toisten lomaan. Olen piirtänyt sen illan hetket mieleeni yhä uudelleen ja ollut silloinkin onnellinen.
Ensirakkaudet on tietysti tehty särkymään eikä meidänkään juttumme kestänyt edes kunnolliseen kevääseen asti. Aina kun kuulen Maija Vilkkumaan kappaleen Hiuksissa hiekkaa, muistan kuinka kaikki alkoi.

Kuudessa vuodessa moni asia on muuttunut. Rakennus, jossa yökahvila oli, on purettu. Kaupat ovat siirtyneet keskustasta 13-tien varteen ja Kardemum-kahvilakin on perustettu vasta pari vuotta sitten. Itsekin olen samanlainen mutta silti erilainen. Jälleen yhtä sykkyrällä, hakemassa elämään suuntaa. Kuudessa vuodessa rohkeuteni on karissut, elämästä toivoo valmiimpaa kuin se voi ollakaan.

Onnellisiin muistoihin liittyy myös varjo. Muistan myös päivän, kun aloimme välttää toisen katsetta. Välillemme laskeutui hiljaisuus ja lopulta toinen päätti, että emme voi enää jatkaa. Minulla oli punainen takki, ja kevät oli tullut tavallista aikaisemmin. Ja myöhemmin tuli muita ja muiden mukana lisää onnellisia hetkiä (ja myös niiden varjoja). Ensirakkaus on kuitenkin eri asia, kuten ensierokin.

Riparilla joku kysyi lempirakkauslauluani. En osannut vastata. Ehkä rakkauden voikin sanoittaa vasta jälkeenpäin. Arno Kotron kirjojen viehätys on juuri siinä. Rakkaudesta voi sanoa niin vähän, erosta niin paljon. Tänään valitsisin The Cardigansin Couldn't Care Less -kappaleen, joka on soinut päässäni pari päivää.

Oh my heart can’t carry much more
It’s really, really aching and sore
My heart don’t care anymore
I really can’t bear more
My hands don’t work like before
I shiver and I scrape at your door
My heart can’t carry much more

But you couldn’t care less
Could you
Your face don’t look like before
It’s really not like yours anymore
Your eyes don’t like me no more
They quiver and they shift to the floor
My heart don’t beat like before
It’s never been this slow
No my blood don’t flow anymore

And you couldn’t care less
Could you
Could we stop and sleep for a spell
We can turn this ditch into a well
And send that old devil back to hell
But we really don’t care do we
- - -
Your back’s not straight like before
You really shouldn’t carry me no more
I’m much too heavy for you
I’m really quite a mess, yes
We just don’t care anymore
We’re crooked and we're cut to the core
We’re just not there anymore
But we really don’t care do we
No, we couldn’t care less
Could we?

On yksi päivä, kun hän katsoi minua eri tavalla kuin kukaan muu. Silloin kaikki alkoi. Sitten on se toinen päivä, kun hän lakkasi katsomasta minua. Silloin kaikki päättyi.
Malja ensirakkauksille!