Nämä illat on tehty rakastuneille. Nämä ovat todellisia hunajaisia iltoja. Voisin kävellä loputtomasti öisiä viilenneitä kaupungin katuja. Alkaa tulla jo pimeää. Kaupunki on melkein nukahtanut.
Kuljetaan yhdessä vielä yksi kadunväli yhä huonommin tekosyin.
Päivät ovat liian kuumia. Kotitalon rapussa haisee lämmennyt muovimatto. Kaipaus kasvaa niin suureksi, että se täyttää mahan ja salpaa hengityksen. Pesen lakanat ja auon ovet. Eikä mikään vie levottomuutta pois.
Ehkä eniten suree kaikkea sitä, mikä olisi voinut olla.
Elämänsä haaveilee liian valmiiksi. On hetkiä, joista on muisto jo ennen kuin niitä on elettykään. Kai sekin on jonkinlaista sitku-elämää. Tämänkin kesäyön olin kuvitellut toisenlaiseksi.
Kesäyöt on tehty rakastuneille myös siinä mielessä, että rakastelun ääni kantaa jopa kaupungissa aika kauas... Kun istuu näin parvekkeella ja naapuritalossa tehdään lemmentyötä ilmeisesti ikkunat auki.
VastaaPoistaLoppukevennyksenä vaan. Ja vinkkinä.