Jos se on rikki, se pitää ehjätä.
Mutta missä myydään sielun pikaliimaa, jos Jeesus-teippi on hukassa?
Saa hajota, mutta itsensä pitää myös koota.
Mutta miten? Tämä ei ole mikään tuhannen palan palapeli enää. Tämä on tuhat palaa tuhannesta palapelistä.
Kerran löysin palan, joka sopi täydellisesti yhteen toisen kanssa. Nyt olen hukannut ne molemmat.
ars moriendi.
Kalenterini meni uusiksi. Kuolema muuttaa elämän suuntaa, peruu tapaamisia ja raivaa itselleen tilan kyselemättä. Perjantai 5. päivä: Hautajaiset.
Nuoren elämä jää kesken, mutta vanhus voi kuolla elämästä kyllin saaneena. Nuorella olisi vielä ollut elettävää, koettavaa, saavutettavaa. Vanhus oli jo saanut kaiken. Vai onko näin? Aina jotain jää kesken. Kukat jäävät kastelematta tai lakanat unohtuvat narulle. Koskaan ei ehdittykään Kreikkaan lomalle tai saatu lapsia. Mutta tarkoittaako se, että elämä sinänsä jäisi kesken, jos siinä ei saavuta jotain, mitä ihmisen oletetaan saavuttavan? Jos Jumala on luonut jokaisen elämämme päivän jo ennen syntymäämme, kuinka ne voisivat loppua kesken?
Kun elämä loppuu, eikö se samalla tule valmiiksi?
Yhden ihmisen tarina syntymästä kuolemaan, sehän on ihan kokonainen.
Vaikka se olisi säröillä - kursittu kasaan teipillä ja liimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti