Minulle ehkä tärkein Samuli Putron levy on Taitekohdassa. Etenkin sen kappale Totutusta poiketen. Uskon, että tuosta uuudesta Pienet rukoukset -levystä voi tulla minulle yhtä tärkeä. Siinä on monta hyvää alkua. Kuten Puoli kolmelta.
Yksi työkaveri sanoi kerran, että on olemassa yleisön pappeja ja ihmisten pappeja. Minä olen se jälkimmäinen. En ehkä timantein puhuja, en kovin karismaattinen tai selkeä näyttävästä puhumattakaan. Ehkä en haluakaan olla. Haluan olla ihmisten pappi. Sellainen, jonka luokse on vain kädenojennuksen verran matkaa. Joka on siellä, missä juodaan vanhaa kahvia puoli kolmelta ja poistetaan nimiä puhelimesta. Jossa saisi papillakin olla tunteet.
Kyyneleet tulivat tänään yli. Sitten kotona. Itkin omaa hätääni ja avuttomuuttani, mitättömyyttäni. Itkin ilkeyttä, joka on kätketty niin taitavasti, että melkein voisi luulla, että sitä ei olekaan siellä. Mutta sanojen takana, pienissä eleissä, suupielen asennnossa se lymyää. Asettuu vähän yläpuolelle, hymähtää maalaiselle, jonka elämä ei koskaan yllä todella traagisiin tai yleviin hetkiin.
Täällä hän syntyy ja täällä hän kuolee - eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Itkin ohipuhumista ja poisselittämistä. Itkin tunnetta siitä, että taakoitan muita ja teen tahallani ihmisten elämän vaikeaksi omalla työalallani. Teki mieli laittaa viesti perään: kyllä minä voin hoitaa, kun se on teille muille niin vastenmielistä. Onhan minulla jossain aina aikaa, kun nyt paranin siitä uupumuksestanikin, joka ei toki sekään ollut ihan todellinen. Ettei teillä vain olisi paha mieli! Minulla on tämän oman mielipahani kanssa ihan riittävästi jaksamista. Ja anteeksi, että yritin auttaa. En tee sitä enää, koska enhän minä ole ollenkaan niin lahjakas ja pätevä, että voisin toisille antaa vinkkejä.
Itkin yksinäisyyttä. Itkin kaikkea kuolemaa. Surua, joka on asettunut minuun. Itkin sitä, etten ole ehjä vieläkään. Itkin hymyni haurautta, kuinka se ei enää kauan huijaa ketään.
Kun kevättä ennen on pitkä ja mieltäsi painava jakso
Niin ota sun lämpimin takki ja huivi, ja halkaise pimeä
Tulen sua vastaan,
näet mut kaukaa,
tunnistat hattuni
Minua halaat,
alat jo palata elävien kirjoihin
Samuli Putro - Ilmasta tehtyjä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti