Nämä kauniit.

Äiti lähetti minulle paketin täynnä itsetehtyjä merihevosia. Sijoitin ne toistaiseksi Satumetsä-verhoni viereen.

 Kaksi suosikkiani epätarkasti. :)

Ostimme kaverille syntymäpäivälahjaksi kaksi tällaista Muurlan tuikkulyhtyä. Sen nimi on SYLI.
Paketin kupeessa oli Tommy Tabermanin säkeitä, jotka nekin ovat varsin kauniit:
Sylissä kanna naista, lasta, miestä
ketoa, kuuta, puuta: älä ikinä päästä! 
Sylissä kanna suurella halulla kaikkea sitä
mikä sinua kantaa:
sylissä kun kantaa saa, iloitsee, antaa.

Minulla on nyt viikon ollut hoidokkina Väinö-kissa. Hyvin ollaan pärjätty, vaikka meno meinaa äityä välillä turhan villiksi. Maukuminen ratkaistaan sylihoidolla ja ruualla. Selkeästi olisin siis äitiainesta. ;)
(Tässä taustalla muuten näkyy oman äitini tekemä sohvatyynynpäällinen sekä torkkupeitto.)

Tänään oli kaunis talvipäivä, joskin kylmä ja tuulinen. Ihailin sitä aamulla Humpan ikkunasta, kun päänsärky numero 2 ajoi minut ulos lukusalista valon, teen ja särkylääkkeen yhteishoitoon.

Huomenna saan kanssamme rötväilemään kauan kaivatun ystävän. Saan samalla hyvän syyn jättää graduttamisen taas hetkeksi, ja ehkä rauhoitun nukkumaan kokonaisia öitä ilman unia, joissa matkustan ex-poikaystäväni kanssa ryhmämatkabussilla Särkänniemeen tai joissa puolalaisen huoltoaseman pihalla kurssikaverini jää samaisen linja-auton alle, mutta yhä vain huuutelee kuinka monta Sannaa tunteekaan (seitsemän! eikun kahdeksan! yhdeksän!)... tai joissa hakkaan ihmistä rintaliiveillä, jotka eivät ole minun.
Alitajunta, se se vasta kaunis (ja kiero) onkin.

Näihin Edith Södergranin sanoihin päättäen:

Sinä etsit naista
ja löysit sielun 
- olet pettynyt.