Onpa teillä isot häät!
Miten te saatte muka niin paljon vieraita?
Eihän teillä ole sukuakaan!
Meillä on kirkko, kapakka ja vieraslista - ja ilmeisesti liikaa ihmisiä! Myönnän kyllä, että pienemmällä vierasmäärällä olisimme saaneet kustannuksia alemmas ja olisi ollut mahdollista esimerkiksi järjestää juhla lapsuudenkotini pihapiirissä. Myönnän senkin, että vieraslistalla on enemmän väkeä minun puolellani kuin Kalamiehen.
Listan tekeminen ei ollut helppoa. Moni tärkeä ihminen jäi listan ulkopuolelle. Sukua kummallakaan meistä ei ole paljon, minulla vielä vähemmän. Mutta minulla on ystäväpiiriä lukiosta, opiskeluvuosilta ja työelämästä. Tässä iässä monella läheiselläni on myös puoliso tai perhettä. Heti alussa tein linjauksen, että puolisot pitää saada ottaa mukaan (myös pitkäaikaiset seurustelukumppanit). Vaikka en pidä lapsista, olisi lasten kutsumatta jättäminen ollut kuitenkin loukkaavaa.
Meidän häihin on kirjattu kutsuttavien listalle noin 70 henkeä. Maksamme häämme pääasiassa itse.
Tyypillisessä kirkkovihkimisessä on yleensä läsnä noin 60-90 henkeä - ainakin meidän kirkossa. Yksi pari jopa perusteli vihkimistä kirkon sijasta seurakuntatalolla "pienillä häillä" - vieraita oli 70.
Minulle 70 vierasta on keskikokoiset häät. Kaasoilu noin 70 hengen juhlassa oli ihan mukavaa. Vielä oli aikaaa jutella parin kanssa, ruokaa ei tarvinnut odottaa ikuisuuksia ja tärkeimmät mahtuivat kuitenkin mukaan. Siksi minua hämmentää, jopa kiukuttaa, jankkaaminen siitä kuinka suuret häät meille on tulossa. Ilmeisesti vain suuri suku oikeuttaa useamman kymmenen vieraan häät. Kun sukua ei ole, ei ilmeisesti voi myöskään olla pitkäaikaisia, hyviä ihmissuhteita.
Minun maailmassani ne eivät ole olleet sukulaisia, jotka ovat jakaneet elämäni suurimmat ilot ja surut tai ajaneet vuokseni halki Suomen. Ja kun minä kerran elämässäni järjestän mieheni kanssa juhlat, minä tottavie haluan, että siellä ovat kanssamme ne ihmiset, jotka ovat paikkansa sydämissämme ansainneet.
Sain tätä jo toiselle kaasolle valittaa ja nyt on jo ihan hyvä mieli.
Mutta jäin vain miettimään, että missä kulkee suurien pitojen raja?
Milloin on homma liian isollaan?
Minun mielestäni 70 hengen häät ovat mukavat "ihmisen kokoiset" häät. On riittävästi sakkia, että tuntuu juhlalta, eikä tule vaivaantunutta tunnelmaa, mutta ei myöskään ole niin paljon, että tulee tunku ja ahdistus ja orpo olo. 200-300 hengen lestadiolaishäät, ne on liian isot! Ja ihmisen henkinen perhe on monesti ihan jotain muuta, kuin biologinen perhe. Se on se perhe, jonka olemme itse saaneet valita. :)
VastaaPoista-Se toinen kaaso-
Älä välitä ihmisten puheista. Kaikki saa järjestää sellaiset häät kuin itse haluaa. Sitä paitsi sehän on vain mahtavaa, että teillä on 70 läheistä ihmistä. :) Harmi, ettette uskaltaneet laittaa lapsikieltoa. Toivottavasti teidät tuntevat ihmiset yrittävät mahdollisuuksien mukaan päästä paikalle ilman lapsia. Toki aina se ei ole mahdollista. Meillä oli osittain lapsivapaat häät juuri niinkuin toivoimme. -Laura
VastaaPoistaKiitos kaasoni! Kyllä mä vaan hyvät valitsin ;)
VastaaPoistaJa kiitos Laura! Lopulta meille tulee aika vähän kovin pieniä lapsia - ja 10v:ltä jo odottaa jaksamista mm. oman touhupaikan varjolla. Toisaalta, ne jotka minut tuntee, ajattelevat ehkä lasten jättämistä kotiin :D
Hauska kuulla, että teillä onnistui lapsivapaus.
Mullehan (omat) häät on siis aikuisten juhla, sattuneesta syystä ei niinkään suku- tai perhejuhla. Ihan rauhassa tämän näkemykseni kanssa olen, ja onneksi tuo siippakin komppaa. :)