Yllättäen huomaan tulleeni siihen ikään
jossa facebook-kaverit alkavat erota ensimmäisistä avioliitoistaan
jossa parisuhteetta elävät alkavat tuntea vaanivaa epätoivoa
jossa lapsien saaminen ei enää ole itsestäänselvyys
jossa ostetaan oma talo, joka sisustetaan valkoisella
jossa vakiinnutaan tai hankitaan suuri kriisi
jossa inttipojat alkavat näyttää ihan lapsilta
Minun kodissani on kaksi kissaa ja kaikki sateenkaaren värit.
Olohuone on täynnä huonekaluja eri vuosikymmeniltä.
Suunnittelen häitä.
En vieläkään koe kutsumusta vanhemmuuteen.
Olin elämäni ensimmäistä kertaa kutsunnoissa tänään
ja tunsin itseni täti-ihmiseksi.
Elämä on jotenkin seesteistä, jopa seisahtunutta.
Marraskuun sumu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti