Tänään löysin itselleni kivan keväthuivin. Mustalla pohjalla värikkäitä kukkia.
Ja juuri illan tylsyyttä ihmetellessäni sain viestin: Jos iltaasi sopii, tule kanssamme paikalliseen.
Työystävä oli puolisonsa ja ystäviensä kanssa tuossa ihan vieressä istumassa iltaa. Kerrankin hylkäsin suomalaisen tavan kursailla ja vastasin samantien, että tulossa ollaan.
Siinä hetken jo istuttuamme olin näkevinäni tiskillä tutun hahmon - ihan ensimmäisen poikaystäväni. Ja hän se oli. Istui pöydässämme hetken, varasti huomioni ihanasta ja virkistävästä seurueesta. Jotain samaa siinä oli kuin aina, jotain on muuttunutkin (kohta kymmenessä vuodessa). Elämät ovat menneet hyvään suuntaan, molemmilla omaansa. Nähdään taas - kymmenen vuoden päästä, sanoin kun poistuimme. Annoin halata vanhojen aikojen tähden.
Oli virkistävää saada kutsu seuraan. Uusi huivi kaulaan ja menoksi. Oli virkistävää tavata ihminen vuosien takaa. Ja lähteä omaan kotiin soittamaan omalle puolisolle iloisena omasta elämästään. Me olemme ainakin tasoissa, Murtsi.
Menee vuosia ennen maan aavikoitumista
Mutta lopulta taivas ja helvetti kättelee
(olen jäänyt jumiin tähän kappaleeseen, kiitos SMG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti