19.3.

Kymmenen vuotta sitten 19.3. oli muistaakseni perjantai.
Sinä päivänä oli matematiikan kirjoitukset.
Aamulla (6.00) uutisissa kerrottiin pahasta bussiturmasta Konginkankaalla.
"Se on tulossa Etelä-Suomesta, tuskin siellä on tuttuja."

Koulun käytävillä oli huolestuneita kasvoja.
Joku oli soittanut kaverin puhelimeen koko koulumatkan.
Kukaan ei vastaa.

Meillä oli saksan kuuntelu.
Opettaja totesi tunnin alussa: "No, meillä täällä elämä jatkuu."
Hänkään ei tiennyt, että turmabussissa oli meidän lukiomme opiskelijoita.

Välitunnilla uutisen tiesivät kaikki.
Konginkankaan turmabussissa oli kolme minun ikäistäni nuorta naista.
Koulupäivä keskeytyi ja me kuljimme koulun ja kaupungintalon välillä.
Mitään tietoja ei vahvistettu ja käytävillä itkettiin.

En muista mitään koulupäivää niin hyvin kuin sen.
Siitä turmapäivästä on kymmenen vuotta.
Kaksi koulukaveriani kuoli turmassa, toinen tunnistettiin kuulemma takista.
Hänen hautansa on kirkkomaalla, työntekijöiden parkkipaikan edessä.
Yksi loukkaantui niin pahoin, että luokiteltiin ensin kuolleeksi.
Hän sai kuitenkin elää.

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, elin tavallisen työpäivän.
Kohtasin surevia omaisia, kävin syntymäpäiväkäynnillä ja pidin nuorten raamiksen.
Kävin työystävän luona syömässä pitsaa ja länkyttämässä elämästä.

Onko aika pitkä vai lyhyt?