tiistai 10. huhtikuuta 2012

Päänsisäistä pääsiäistä.

Onnellisilla ihmisillä on harvoin mitään sanottavaa. 
Eikä ole minullakaan. 
Elämä on kaikkineen kuitenkin aika hyvää. 
Tämän blogin juuret ovat murheessa ja syvissä vesissä. 
Ehkä siksi hiljaisuus. 
Minä kellun.


 Pääsiäsiaikaan olin myös töissä lähes päivittäin 8.15-20.15 ja valmistelin aika monta puhetta. Sunnuntaina mielen valtasi valtava helpotus siitä, että hetkeen ei tarvitse olla valmistamassa yhtään mitään. Kiireinen viikko oli kuitenkin myös mielekäs viikko. 
Tämän vuoksi tätä työtä teen. 
Kertoakseni tyhjästä rististä, ainosta toivosta. 
Ave Crux, spes unica.


Ikoni on jouluinen. Edessä elämänpuu. 
Joskus aiemmin puhuin Marian monista kasvoista. 
Ei äitiys voi olla vain lempeää hymyä, ei ainakaan 
Marian äitiys.

 

Olin töissä.
Maanantai-iltana puhuin suden hetkestä,
ja joku sanoi, että olen vanha sielu.
Muistopuheessa kerroin pajunkissoista ja "pajuruusuista",
joita ei kuuluisi olla
ja jotka ovat juuri niitä kaikkein kauneimpia.



Söin suklaamunia.
Äiti oli piilottanut yhden ison
yöpöydän laatikkoon. 


Kissatkin halusivat osansa... 
Meillä on öisin ollut levotonta. 
Multa lentää ja munat katovat.
Jollain on kevättä rinnassa.


Äiti teki minulle tilkkutyönä päiväpeiton. 
Se on todella ihana!
Urhokin arvostaa.


Parvekkeellani on joulu ja pääsiäinen yhtä aikaa. 
Ulkona on liikaa lunta, yöllä satoi lisää.


Pääsiäispyhinä luonani asui ystävä. 
Ja tapasin toisen ystäväni rakkaan. 
Osasin vielä puhua englantia!


Kolmen yöllisen mullanpoiston jälkeen 
tämä narsissi siirtyi parvekkeelle. 
 Onneksi enkelinsiipi jaksaa kukkia.

Aurinkoista kevättä!

2 kommenttia:

  1. Tosi ihana tuo tilkkupeite! Mikä valtava työ on tuossa ollut!!

    VastaaPoista
  2. Onhan siinä ollut. Mutta kovin nopeasti äiti sen lopulta sai kasaan,kun kankaat ja malli oli päätetty. Nämä ovat äidin intohimo. En edes muista montako kymmentä (vai yli sata) blokkia tuohon on tehty... :)

    VastaaPoista