keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Olla tässä.

Opettelen olemaan kotona läsnä. Kissoillekin pitää olla kotona. Vaikka ne ovat vain lemmikkejä, ne kyllä tietävät, olenko minä kotona vai en. Urho ikävöi. Tulee viereen, jotta huomaisin. Huomioisin. Olisin läsnä.

Joskus on vaikea olla läsnä. Itselleen. Kohtaamilleen ihmisille. Sitä vain on samassa tilassa, ja ajattelee sen riittävän.

Minun on vaikea olla tässä. Kun voisin olla jo tuolla tai vieläkin siellä. Fides viettää tänään 15-vuotisjuhlia. Sekin vaati minulta jonkinlaista tunnetyöstämistä. Olla täällä, ei siellä. En edes halua sinne nyt. Haluan sinne silloin.

Unessani poika muuttui läpinäkyväksi muovilinnuksi, joka oli täynnä pieniä muovihelmiä. Sellaisia, joista joskus lapsena askarreltiin. Muovilintu lensi pois. Kaikki värikkäät haaveeni, toiveeni ja odotukseni helminä sisällään se lensi pois.

Heräsin ja mietin, miten voikin pilvilinnojen rakentaja takertua kauhuissaan maanpintaan.

3 kommenttia: