Suosikkikirjani on ollut jo vuosia Ranya ElRamlyn Auringon asema (Otava 2002). Olen lukenut sen ainakin viidesti ja aloitin taas tänään. Takakannen mukaan se kertoo suomalaisen Anun ja egyptiläisen Ismaelin rakkaustarinan. Minusta se kertoo enemmän kahden kulttuurin välillä kasvamisesta, Jumalasta (tai ehkä enemmänkin uskosta) ja ulkopuolisuudesta. Kirjan kieltä joko rakastaa tai vihaa. Lauseet ovat pitkiä, hengästyttäviä ja runollisia. Se on kuin tarina, jota kerrotaan vanhoista valokuvista.
"Nallen nimi on Puolikäytös, sillä se ei ollut pieni eikä iso, vanha eikä nuori, musta eikä valkoinen, se ei ollut sitä eikä tätä."
Minä en ole oikein sitä enkä tätä. En enää teini, en vielä aikuinen. Joskus osaan käyttäytyä, joskus en. Ja minulla on monta porukkaa, joiden kanssa kokea yhteenkuuluvuutta, mutta joiden ytimeen en kuitenkaan kuulu. Siten näen kolikon molemmat puolet. Jään jonnekin väliin. Joskus se tarkoittaa myös jäämistä kokonaan ulkopuolelle. Valitsemista. Kenen joukoissa seison?
Minulla on omat tyttöni lukiosta ja yliopistosta. Ihmiset, jotka ovat aina, joiden kanssa ollaan samaa maata. Sitten ovat ne muut. Maa, jonka tunnen, jossa viihdyn, mutta josta en ole kotoisin. Kun ei ole oikein sitä eikä tätä, jossain siellä välillä on helpompi olla. Ei tarvitse valita, ei tarvitse väittää olevansa jotain, mitä ei kuitenkaan voi olla.
"--- ja me olimme muualta kaikki, me emme olleet sitä emmekä tätä, me valehtelimme yrittäessämme olla vain sitä tai tätä, ja valehdellessamme meidän oli paha olla, kaikkien, ja silloin, kun maailmassa oli enää kaksi maata, ei kolmatta, minun isäni lakkasi katsomasta minun äitiäni. Ja kun minun isäni ei enää katsonut minun äitiäni, kaikki päättyi, aivan kaikki, niin."
Luin tuon saman kirjan joskus lukioaikoina ja se teki myös minuun suuren vaikutuksen. Varmasti yksi hienoimpia kirjoja, joita olen lukenut. Kiitos tästä postauksesta! Olin jo melkein unohtanut koko kirjan. Voisinkin lukea sen taas..
VastaaPoistaPuolikäytös tekee ihmisestä myös helpommin lähestyttävän, koska tiettyyn piiriin voimakkaasti profiloituminen ei luo ennakkoluuloja eikä siten rajoita niin paljon vuorovaikutusmahdollisuuksia. Puolittain ajateluna ei tosiaankaan kokonaisesti huonoin paikka olla. Puolensa ja puolensa tietty.
VastaaPoistaEdelleen häirää, ja harmittaa, että en muista keskustelua lattialta. Toivottavasti jäsen J muistaa.
Jäin sit stalkkaamaan sun blogia :P
Itsekin luin kirjan ekan kerran liittyen johonkin lukiokurssiin. Myöhemmin näin todella paljon vaivaa, että sain kirjan omaksi. :) Kiva kuulla, että joku muukin tykkää.
VastaaPoistaKiitos. Taisimme juurikin puida tämän blogin taustavaikuttajia ja jotain ei-niin-onnellista aikaa... Kovasti tulin ymmärretyksi kuitenkin.