torstai 4. helmikuuta 2016

Aika parantaa?

Aika yksin ei paranna. Tarvitaan myös rakkautta. Sellaista rakkautta, joka näyttäytyy sovintona, anteeksiantona, uudelleen rakentuvina siltoina.
Miten jostain yksittäisestä yöllisestä keskustelusta voikin tulla sovituksen käännekohta. Ilman pyyntöjä, ilman sarvia ja hampaita sen vain huomaa: sinä pyydät anteeksi ja minä annan. Ja  toisinpäin. Ehkä sellainen sovituksen mahdollisuus oli aina ituna meidän välillämme, raadollisuuteen piilotettuna. Meissä on kosketuspinta. Ehkä juuri kaiken mahdottomuus teki sovinnosta mahdollisen.

Pelkkä aika ei paranna. Sen huomaa, kun vuosien jälkeen saan vastauksen. Sovitteluyritys punaisena pompulana sykähtää ruudulla ja minähän olen valmis. Melkein puolesta sanasta heittäydyn anteeksiantoon ja ymmärrykseen - niin kuin silloin aiemminkin. Tottakai puhutaan ja sovitaan, kun sinulle sopii... Miksi aina suostun odottaamaan, kun sinulle sopii. Milloin sinulla on hyvä hetki? Milloin sinä olet valmis puhumaan, sopimaan? Ja sitten vaikenet kuin muuri. Minä en lähde tähän enää. Tätä ei voi parantaa, korjata tai sovittaa. Sen kaiken jälkeen, näiden vuosien jälkeen, se ei edes ole minulle niin tärkeää. Sinä sait jo kaiken, paistattelet ihailussa. Minä en lähde varjoosi enää.

Everybody loves the things you do
From the way you talk to the way you move
Everybody here is watching you
'Cause you feel like home
You're like a dream come true

- - -
I was so scared to face my fears
Nobody told me that you'd be here
And I swear you moved overseas
That's what you said, when you left me

You still look like a movie
You still sound like a song
My God, this reminds me
Of when we were young

 - - -
Adele: When we were young
  
Jos vuosia sitten itkin muroihini Adelen edellisen levyn tahdissa, kuuntelen uutta levyään uusin korvin. Huudatan sitä autostereoissa. Joku sanoi sitä sovintolevyksi, minulle se on puhdistautumista. Aika ei paranna, se muuttaa näkökulmaa, hioo särmiä. Aika asettaa asiat eri valoon. Silti meidän on kohdattava itsemme, toisemme ja rikkomuksemme saadaksemme aikaan jotain uuttaa, jotain ehjää. Parantuminen alkaa kohtaamisesta, dialogista. 

-Niin, kun sinä tiedät...
-Niin, tiedän. Eikä se haittaa mitään.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti