Ei pidä aliarvioida hyvää salaattia.

Ystävä kävi kylässä. Teimme salaattia. Ihan sellaista perus salaatti-kurkku-paprika-tomaatti-feta-leipäpala-settiä. Söin sitä iltapalaksi pastoraalikurssille valmistautumisen lomassa. Oli vieläkin hyvää.

On hauskaa, kun naiset tapaavat. Keskustelussa on kymmenen asiaa päällekkäin ja sujuvasti sukkuloidaan aiheiden välillä. Sivussa syödään hyvin - vaikka vain sitä salaattia.

Aamulla alkaa matka elämäni ensimmäiselle pastoraalikurssille. Minä ihan jännitän. Osaanko minä? Olenko minä riittävän hyvä? Voiko sen reputtaa? Jos minä en muistakaan, missä kerrotaan pellon myynnissä kavalletuista rahoista, kun sitä kysytään? Kuka muuttui suolapatsaaksi katsottuaan taakseen?

Pastoroitumisesta jatkan suorilla ISKO-leirille. Koulutettavasta kouluttajaksi.Laukkuun on pakattu taisteluvarustus kaikkiin olosuhteisiin.

Legendan mukaan istuin viisi vuotta Humpan kahvilassa ja valmistuin. Tartuin ajatukseen tänään. Ajattelin, etten olekaan niin huono. Jos katson, missä olen nyt, en ole elänyt elämääni niin väärin - vaikka se muiden silmissä näyttäisi vain kahvilassa istumiselta.Väkisin tässä on jotain saanut aikaan, valmiiksi, hyvin.

Ei pidä aliarvioida hyvää salaattia. Eikä varsinkaan hyvää kahvipöytäkeskustelua.

Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme.