torstai 14. helmikuuta 2013

Rokkitukka ja kevään valo.

Olen tukkani kanssa konservatiivi. Viimeiset neljä vuotta tukkani on ollut enemmän tai vähemmän tasapitkä ja punaiseksi värjätty. Vuoden 2008 tai -09 rokkitukka-ajasta (voimakkaasti kerrostettu, olkapäille) alkoi kasvatusvaihe, joka tuli yllättävään päätökseen eilen. Punakuparinen ristiselkään ulottuva tasapitkä tukka vaihtui rokkitukkaan.

Luottokampaajani oli katkonut kätensä, joten "jouduin" mieskampaajalle, mikä minua aluksi kovasti pelotti. Iso mies, isompi parta ja puhuu raumaa. Mutta kuinka mukavaa se olikaan! Kerrankin kampaaja, joka innostui tukastani ja markkinoi minulle ideansa. Nyt me tehdäänkin vähän erilainen tosta väristä ja pituutta saa myös lähteä. Muuten olisin jälleen kerran ottanut värin ja tasauksen ja maksanut työstä saman kuin nyt maksoin rouheasta otsatukasta (jollaista en koskaan olisi osannut pyytää) ja reilusta lyhennyksestä. Sain vielä todella pörheät Anita Hirvonen -kiharat kaupanpäälle!

Mutkat on nyt pesty pois ja suihkussa sen huomasi, kuinka PALJON tukkaa lähti. Nyt on kevyt olo. Pintahiusta ei ole kerrostettu, joten persuvarman ranskanlettinutturani saan yhä tehtyä, jei!

Tukasta on tosi hyvä mieli.

Ja täällä oli Joensuun tyttöjä kyläilemässä! Oli kiva vaan olla ja käydä leffassa ja juoda kahvia. Nykyisin on niin vähän aikaa ja mahdollisuuksia jutella olennaisesta, kuten vihkisormuksista ja sorsa-tukkakoristeista tai kevään valosta. Tai kertoa jollekin, että nämä on mun kulmat. Nämä minä tunnen ja ne tuntevat minut. Täällä on vaikea tutustua, täällä on liikenneympyrä ja homeinen koulu ja tyhjiä liikerakennuksia. Tämä on kuin mikätahansa ja ei kuitenkaan.

Minua on väsyttänyt. Nukuin viime yön huonosti. Nukuin koomapäiväunet. Väsyttää ja turhauttaa, on jotenkin päämäärätön olo. Ehkä tämä on työruuhkaperäistä tai ehkä se saa ravintonsa ikävästä. Toisinaan meinaa usko loppua välimatkan ja kalenterin edessä ja sekös ahdistaa. Tai ehkä se on kevään valo.


Toivoin ettei se enää tuu
vuosi tuskin umpeutuu
Liian nopeaan unohtuu
keväällä se valo
Joillekin se ei mitään tee
kiva kun päivä pitenee
Töihin lähdön taas valaisee
keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa
alussa on aina pahaa
me lisää otetaan

Kohtahan se kotiin tulee
sitä ennen lähen menee
Vapaaks yhtä aikaa pääsee
keväällä se valo
Siitähän se kai sekoaa
puukot pitää piiloon laittaa
Ikkunassa lian paljastaa
keväällä se valo
 ---
pmmp: kevään valo

Aion käydä kevään valoa vastaan rokkitukalla ja siitä nostatettavalla asenteella! Rokki soimaan ja tukka pystyyn, kyllä tästä vielä hyvä tulee.

2 kommenttia:

  1. Hiukset on kyllä ärsyttävän tärkeä fiiliksen kohottaja tai latistaja. Itse kävin kampaajalla muutama päivä sitten, mutta tulos ei ollut ollenkaan sitä mitä toivoin. Masentaa.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti tukkamasis on siellä jo hellittänyt!
    Mutta totta se on, että tukka on todella tärkeässä osassa omaa fiilistä. Ei sitä turhaan sanota "tukka hyvin, kaikki hyvin". :)

    VastaaPoista