Kävimme tyttöjen (kai vielä 27v naisia voi sanoa tytöiksi?) kanssa katsomassa kotimaisen (draama?)komedian 21 tapaa pilata avioliitto. Toisin kuin usein luullaan, Saarijärvellä ei enää pyöri uutuuksissa Titanic tai Topi ja Tessu vaan ihan oikeat uutuudet.
21 tapaa on riemastuttava elokuva! Etenkin kaltaiselleni epäromantikolle, jolle ihkusydämet aiheuttavat viluväristyksiä ja ystävänpäivä on merkki kevätuniajan alkamisesta. Pitivät elokuvasta muutkin. Hahmot ovat hauskoja ja erityisen hauskoja olivat videoklipit "ihan oikeiden ihmisten" häistä.
Ilman Kalamiestä minäkin voisin olla nainen, joka haluaa tutkimuksellaan todistaa rakkausavioliittojen olevan ihmiselle sopimaton olotila. Kävisin muiden häissä kuvaamassa ne pienet merkit ja tietäisin paremmin. Elokuva löytää oivallisesti parisuhteiden kipupisteet ja kuvaa ne hyvin: älä puhu, kohtele kuin lasta, ripustaudu, hanki alkoholiongelma... Vai mitä pitäisi sanoa sohvaan kätkeytyneestä naisesta tai miehestä, joka vuosienkin jälkeen kattaa ex-vaimolle päiväkahvin kaiken varalta?
Lopputulos kylvää kuitenkin uskoa rakkauteen, tai jotain sinne päin:
21. Älä uskalla rakastaa.
Pasila-sarjan Repomies sanoi: Rakkaus on sokea. Sillä on myös kihti ja reuma ja se kuulee huonosti. Rakkaus saa tekemään typeriä asioita (tai Kalamiehen mielestä tyhmyys vaikuttaa sen), mutta ehkä se on myös jonkinlainen eteenpäin vievä voima. Jotain, mikä vaatii omalta mukavuusalueelta poistumista, uskallusta.
Uskalla. Anna mahdollisuus.
Anna Puulla on myös Säännöt rakkaudelle. Kuunnelkaahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti