Olen ihan rakastunut Olavi Uusivirran ja Anna Järvisen duettoon Nuori ja kaunis. Olen myös päättänyt katsomatta vihata elokuvaa Elokuu, johon tuo kappale liittyy.
Olen ehtinyt jo haikailla menneitä kesiä. Oli juhannus, kun istuimme toisen kesäteologin kanssa Suntiolan portailla. Tai soittelimme toisillemme keskellä yötä rippileiriltä, kun oli paljon purettavaa sydämellä. Poljin rämällä pyörällä keskustaan kaatosateessa. Luin varmaan puolet kirjastosta. Kaipaan iltoja rantanurmikolla. Näin jälkeen päin: olin onnellinen - mitä sä luulit.
Olen miettinyt paljon kohtaamisia. Joissain ihmisissä tuntuu aina säilyvän se jokin. Kun kohtaa vuosien jälkeen, ei tarvitsekaan todistella kuinka hyvin menee. Ei tarvitse esittää. Ollaan kuin ennenkin, vaikka mikään ei ole enää samoin. Toisten kanssa ilmassa roikkuu hiljaisuus, jokin on ainiaaksi rikki. Keskustelusta tulee keskinäistä nokittelua. Hymy on väkinäistä ja kumpikin tietää sen.
Haihattelen näin helteellä. Olen jumiutunut monella tasolla. Ehkä siksi viikon musiikkivalinta on Nuori ja kaunis: paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä.
Huuda sun äänihuulet rikki ja poikki.
ps. lisäsin blogiini toiminnon. Nyt voit antaa palautetta myös ilman kommenttia. Tykätä tai kertoa, että nyt-ei-taas-tajunnu-yhtään. :) Kivaa kesää veikkoset ja pirkkoset!
MA RAKASTAN TATA KAPPALETTAAAAAA AAAAAAAAH. Tiedoks vaan. Terveisin Saila
VastaaPoistaParhaat tykkää parhaista! :D
VastaaPoistaEn ehkä kyllästy tähän ollenkaan... Harmi, että on häviämässä soittolistoilta.
Turvallista matkaa matkaajani ja postikorttinaiseni!