Mitä ystävyys on? Mistä sen tunnistaa?
Olen pohtinut täälläkin aika paljon aikuisen yksinäisyyttä. Ehkä sitä vasten korostuu se, mikä tekee jostakin ihmissuhteesta erityisen, ystävyyden.
Ehkä se on sitä, että voi sanoa toiselle, että kirjoitin muuten niin kamalan ja raadollisen kirjeen, että en kehdannut postittaa.
Ehkä se on sitä, että voi kuitenkin puhua ne samat asiat auki. Ja toinen ymmärtää, että joskus elämä vaan on syväsukellus lasinsiruiseen p*skaan - eikä siihen edes kuole.
Ehkä se on sitä, että voi itkeä räkä poskella ja nauraa räkä poskella. Myös niille hämyisille ääniviesteille ja sattumanvaraisille kuville, joita lähetellään satojen kilometrien takaa. Ja erityisesti itkeä ja nauraa sitä traagista tarinaa, joka saa jo koomisia piirteitä. Tai voi soittaa ilman erityistä syytä, koska siitä vain tuli vahingossa tapa.
Ehkä se on sitä, että tarjoaa jotain varmasti ystävälle mielestä omasta vaatekaapistaan tai kirjahyllystään. Tai sitä, että ekana otetaan päiväunet. Tai pakataan varuiksi vielä pari särkylääkettä mukaan. Ja että aina on kahvia. Myös yöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti