Joulukortit pitäisi kirjoittaa, kohta on joulu. En ole muistanut ostaa kirjekuoria. Enkä merkkejä. Joululahjat olen kyllä yhtä vaille ostanut tai tehnyt ja laittanut pakettiin.
Kalamies oli täällä viettämässä itsenäisyyspäivää. Laitoin sen mukana paketteja sen väelle - viimeisiä paketoin tänään ennen lähtöä keittiön lattialla. Jotenkin alkoi kiukuttaa koko joulu. Tänään on kyllä kiukuttanut vähän kaikki. Jotenkin omissa nahoissakin on inhottavaa olla.
Minä odotan Kalamiestä luokseni aina kovasti. Huomaan myös asettavani ajatuksissani yhteiselle ajalle jonkinlaisia tavoitteita. Ajatuksia siitä, mitä tehdään, miten ollaan ja mistä jutellaan. Ikään kuin yrittäisimme elää normaalia parisuhdearkea kolmessa päivässä. Yleensä homma menee paikkojen välillä suhaamiseksi ja jonkinlaiseksi möllöttämiseksi. Sitten onkin jo toisen aika lähteä ja jääkaapissa on liikaa ruokaa ja mieleen hiipii pettymys siitä, kuinka vähän taas ehdittiin tai jaksettiin tehdä ja jutella ja olla jotakin. Yhteinen aika vain katoaa, vaikka kuinka yrittää aikatauluttaa. Koti tuntuu hetken taas vähän tyhjältä.
Minä en oikein ole jouluihminen. Jouluvalot ovat kivoja ja jotenkin se joulun odottaminen ja makusteleminen on mukavaa. Inhoan kaikkia rallattavia joululauluja ja täysiä kauppakatuja. Lahjat ovat kivoja, jos niitä saisi antaa vain niille, joille keksii jotain kivaa. Kuitenkin lienee kohteliasta, että muistaa myös niitä, joille lahjan keksiminen on täyttä tuskaa. Lisää ahdistusta tuovat ne, joilta saa itse aina todella hienoja ja kivoja lahjoja - ja itse tuntee joka vuosi jotenkin alittaneensa riman. Vaikka olen yrittänyt paneutua ajatuksella jouluvalmisteluihin, ahdistaa.
Minua ei ahdista olla jouluna töissä. Ainakin saan olla joulun ydinsanoman äärellä. Muillehan minun työni on enemmän ongelma. Suuret perhejoulut ovat aikalailla utopiaa kuten myös rauhalliset yhteiset hetket. Tietysti minun perheeni on lähellä yhteistä ruokailua ja lahjahetkeä ajatellen. Kalamies on täällä eristettynä omistaan - tai sitten joulun poissa minun luotani. Tänä vuonna päädyimme viettämään joulut erillään. Siksi minä panikoin lahjoja jo marraskuussa, Kalamies aloitti miettimisen paluumatkalla.
Mitä minä sitten toivon joululta?
Yhtenä iltana tosi hyvän jouluruuan. (Inhottaa lämmittää kolmatta päivää laatikoita ja paisteja ja rääppiä joulua - vaikka on kai pyhäinhäväistys tehdä kanakeittoa joulupäivänä.) Pieni kierros hautausmaalla. Muutaman kivan paketin antaminen ja saaminen. Hämärä valaistus ja läheisiä ihmisiä. Hyvä elokuva (porukalla) tai kirja (yksin). Jouluna ei pitäisi olla kelloja ollenkaan.
Niin, minullahan ei ole työhuoneessani kelloa ollenkaan. Pidän sen ajattomana vyöhykkeenä. Myös vapaapäivät ja joulu pitäisi saada kellottomaksi vyöhykkeeksi, jossa tärkeintä on ihminen tässä ja nyt, eikä se mikä odottaa ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti